Visit Inari

On-ko tämä unta vai Sa-Taako Lunta
Eteenpäin Hanges, Sanopa Setä Muuta
Mummol taivaal - oli unohtunu luuta, Vittu ei näy - Edes enää Kuuta.

Tahdon Vain Eteenpäin Lanaa,
Etsin vieläki sitä eilistä Majaa,
Pimeydelle Ei Ole Merkitty Rajaa.
Väittävät että Päästäni Vajaa,
Väliäkö tuolla - kun han saan - syödä sieniä salaa.
Itse eivät löydä edes polttamaani omaa pajaa soitan heitä kuin sirkat keskellä yötä sahaa,
edestä ja takaa jottei muiden mieli aina kokisi samaa pahaa, heitä jotka ovat aina vain vailla rahaa.
Ahaa katso edes kerran elämäs omaa napaa niin ymmärrät miksi et ole systeemistä vapaa. Shamaani sanoi tän, Tadaa.

Mielessä hyrrää myös naapurin nainen, Kauan sit oli unohtnu katiskaan taimen.
mieli jonku mielestä vakavanlainen taisi itse olla vain maahinen maanalainen.

Isä oli opettanut rajat vajavanlaiset,
se jos joku hurmoo väärät naiset.

jokaisen hehe lukkoon löytyy tiirikka vääränlainen.
kikka joka toimii kuin pahanhajuinen hikka.

no se siitä, ei jaksa jauhaa
ostan kuitenki aina kotimaista kauraa

keskellä ei mitään taas seison, viisari osottaa tähteen jota ei ole.
onkohan mulla taas noussut tole. No sellane on north pole.

Tärinät näen väreinä, puut tuleeki UPS:illa valmiina päreinä.
onhan se jo kakstuhatkaheksantoista, kukaan olettanutkaan että olisin tehty voista.
viis noista marinoista, pääasia et näet taas kaikki värit eri tarinoista.
Ethän sä kuitenkaa usko herraa moista joka kerää voimansa kaikista virtaavista joista.
kartalta itsesi välillä poista ja näet taas unta yhteistä koista.
Aurinko meille jo vihdoin nouse.


________________________________________________________________________________________________


Käypi kylmyys jo sisälle, vetää ikkunoista, ovista ja korvista.
tuli taas uusi runo sorvista. Haastaa isänsä sanoin, latvasta
laho, saatana mikä kulovalkee ja kajo terveisin entinen käly.
Nyt piirtelen aikasanomia ikkunan huurteeseen, lasin läpi
ajasta ikuisuuteen, ehkä ikkunanpesijä kuulee minua,
niin kaipaan sinua

________________________________________________________________________________________________


Pää edellä tietänsä kulkee, muilta vapauden tahtoo sulkee,
kuinka hän julkee. Kylään tulkee, sanoo vanha sielu,
kuiskasi oven sarana ja kiinni paukahti.
Keskustelu alkoi ja kysyi mikä vaiva?
Sama kuin aina ja muilla oli lyhyt vastaus.
Kynttilänjalka piirtää pöydälle varjoo ja
vanha sielu miettii jo pakonomaisesti mitähän tarjoo
oli tuo nariseva lattiakin unohtunu harjoo.
sen minkä poimii saa kylvää sanoo vanha sielu
ja heittää tikun ilmaan ja puhaltaa kynttilän sammuksiin,
mitä näet hän kysyy. Ja vastaus pysyy.
Vanha sielu alkaa naputtaa pöytää,
kuuluu ääniä ja nuoren sielu samoilee jo lääniä.
Ikkunasta pieni kajastus, ajatuksille oikea ajastus,
on siinä mulla vastus miettii vanha sielu.
Lahkeet lepattaa sydän hakkaa etsitkö takkaa kysyy vanha sielu.
Nuori sielu on hiljaa. Ei pihaustakaan.
Aina oikeassa, aina ajassa, ihankuin tikka vanhan sielun vajassa.
Onko täällä tänään lämmin vai kylmä? Mielessä jo maisema jylhä.
Äänet loppu ja kysy vanha sielu mihin hoppu. Pöytään kaiverrettu
jos katsoo kauaksi tähtiin ei näe mitä tapahtuu lähellä,
sydämen kädellä, edes ja takas ja taas niin lähellä. // I.L.O

________________________________________________________________________________________________
Yön Ritari

En ole kuuro en ole sokea on niin kaunista että saan tämänkin kokea.
Kesken laulun nousen ylös ja taputan tyhjälle salille.
Kaikuu kuin lepakko mikserissä. Kävelen ulos hetken kansanne matkaa ja
raapaisen tulitikun, taivas himmenee tolppa johon nojaan oli sammunut
jo aikoja sitten, oman onneni seppä sanoo menneet, tulevatkohan jo pian
hakemaan minutkin mietin. Tuli valaisee hetken matkaa ei koko tietä,
jää on peittänyt maan, liukastun ja huudan voi vittu, tikun lentäessä
kaaressa syttyttäen piponi palamaan, ei ole aikaa jäädä tolppaanne
halaamaan huudan katselijoille joilla ei ole omaa elämää, kukaan ei
vastaa. Tiedän, että he katsoivat minun tuurillani aina kun olen juurillani.

Kuulen ääniä kuin muuli ja kulkuri vaan eivät pysähdy tuuli vinkuu tahtiin
lailla keuhkoni, en aio lopettaa tupakka on hyvä seuralainen huono renki.
Otan seuraavan hatsin ja muistan taas kerrasta kaiken joka minut muutti,
se oli se mies pysäkillä joka kysyi oletko siinä. En aio palata enää
pysähtyäkseni sehän on hullun puhetta ja täysin mahdotonta kun
matkaamme avaruudessa jossa jokainen poltettu tulitikku kytee hetken
ja sammuu, etsin sammutus kannuu ettei ottais niin paljo pannuun,
kyllähän tuo jo lämmittää ja empähän pyöri huvinpäikseni niin kuin
eräät jolla on aikaa kysellä moisia ja sanoin sen: ääneen ruoskia
toisia, roisia, yritä siinä nyt sitten koisia jos joku ajattelee
ääneen moisia. Hyppään sisään suuntaan toivottavasti raide vie itään.

//I.L.O.

________________________________________________________________________________________________


Käynnistän viimeisen ufon
, syntymälahjaksi sain, sen ovet aukee kun silmät sulkee.
tunnen sen kuin omat taskuni jos selkounia ei lasketa.
kiire, tules on maa ja tuuli kuiskaa ratsasta tällä,
tähtikarttaan piirrän uuden tähden se on minun uusi kohde
menneen mieleni viimeinen hohde.
Mittarit punasel läpi ikiyön punajuova auringon,
kaukana kaikesta, kelle tätä kerron kun kukaan ei kuule,
kohisee jo mutta sen ei ole enää väliä sillä kun sydän on
paikallaan mikään ei ole tiellä, tiedän sen olen perillä siellä.
Mikä on kaukana mikä on lähellä se riippuu siitä mihin selkä osoittaa.
Uskon kaiken mitä tuosta ikkunasta näen.

________________________________________________________________________________________________


Ruskan tullen -- ruokapöydässä isäntä broileri suun ulkopuolella roikkumassa,
kertoo kuinka vaikea tätä on syödä, toisille maiskuttaminen aiheuttaa evoluution
jäämistöstä keksittyä ahdistusta. Itselleni ei laisinkaan. Nautin epäsuorasti
kuinka ateria hiljalleen pilvien lipuessa soljuu kohti kitalakea vaikka kaikki
ruoka ei eksyisikään perille asti, tuskin ne pilvetkään tietää mihin on matkalla
jos tietäisi saattaisi homma tuntua jo puulta. Kyllähän järkieläinkin roippeet
jättää ainakin hengille. Kello alkaa olemaan siinä puoli kahden pintaan ja se
on perinteinen aika mielisairaalan iltapäiväkahveille mutta tällä kertaa ei
olla osastolla. En tiedä montaakaan jolle tuo ihmeellinen lehmän näköinen pienessä
muovipurkissa oleva evoluutioinsinöörien keksimä vanukas ei maistuisi.
Vanukas on kaupoissa erillään maidosta mutta jotain samaa siinä on vaikka eri hylly.
Ennen vanhaa oli piippuhyllyjä jota pitkin pysty seuraa hyvinki pitkälle montako
merimailia maakrapu oli plaanannu, ei siitä hyllystä vaan isännän naaman juomuista.
Mutta tällä tarinalla ei ole alkupistettä eikä päämäärää eikä mitään muutakaan
tarjottavaa mitä hyllyjen väliin jää. Hyllyjen pituus sinällään ei kerro paljoakaan
kaupan omistajasta mutta korkeus kylläkin esim haluaako myydä kääpiöille vai ei tai
jättääkö kaiken puhtaan älyn varaan sen olin tajunnut jo aikoja sitten.
Usein hyllyistä ei löydy etappi pisteitä jossa voisi hengähtää ja nähdä kuljetun matkan
vaan koko maili on kuljettava omin neuvoin ihan kuin merimehet ennen vanhaan satamasta
satamaan rankkitynnereiden perässä. Mutta ei, vanukas on kaksi värinen ja ulos tullessaan
yksi värinen se herätti heti epäilykseni että joku jossain ylemmällä hyllyllä yrittää
tosissaan viilaa linssiin, se voi olla joulusta eksynyt tonttu tai vain haja ajattelua
kaupan omistajan suunnalta tai joku lehmien tähtijärjestelmän muutos. Yritin heti verrata
vanukasta kuuseen ja kyllä ymmärrsin heti et jos ihminen tuijottaaa kuuseen: hän sanoo kuusi
eikä vihreä kuusi. Olin kuullut autismisin sisäpiireissä harjotettavan syntesiaa mutta tämä
vanukas oli kuin tasasuuntaava diodi, whumps ja värit on poissa tai ainakin puolet niistä.
Kuin maailman merissä nähtävä bioluminesenssi mutta käänteisenä. Myöskään valot päälle valot
pois koe ei muuttanut nähtävää tulosta. Ja en ole kenenkään nähnyt koskaan halkaisevan 3 värin
pektriä keskeltä kahtia, ainakaan niin että kumpikin puoli olisi tyytyväinen en minä eikä
vesilaitos. En ole korkeasti koulutettu enkä lukenein mutta minun laboratorioni ei eroa lääketehtaista
millään tavalla olin saanut kasvatukseni toista kautta ja en puhu hippien viljelyistä vaan ihan oikeilla
rotilla ja hiirillä tehdyistä kokeista, tiesin pääseväni hyllyjen väliin niin usein kuin tarvitsisin
selvittääkseni tämän. Olihan minulla jo valtion leima ja oletko koskaan huomannut on ex-pääministeriä
ex-eukkoa ex-tiernanpojat jne. Mutta ei ole olemassa ex-mielisairasta vaan sen tittelin saa pitää niin
kauan kun fikkarissa paristot pärisee ja vaikka lamppu olisi vähän himmeempi kuin muilla ei tarkoita
etteikö normi kanslaiselta voisi jäädä jotain huomaamatta diagnoosin suhteen, itse usein vertaan sitä
sota marsalkan arvoon sillä erotuksella että marsalkka saa Viisi ja kaltaiseni Kuusi, siis sen tähden
sen joulukuusen päälle joka taas puolestaan mahdollistaa ilman fikkaria kulkemisen. jokaisen etiketin
takaa löytyy myös se liima jolla purkki sidotaan kiinni reaalitalouteen. Ja on turha yrittää minulle
uskotella että sato olisi joka vuosi yhtä hyvä. Navettatonttu oli jo vanha perinne. Elettiin uusien
lääkkeiden aikaa jossa yleinen työttömyys ei enää vaikuttanut mielialaan, vaan kaikki rypi samassa vellissä
iloisin mielin ja juuri tuon hymyn vuoksi elämäni niin vaikeaksi oli mennytkin, kaupassa ei ollut varaa muuhun
kuin vanukkaaseen. Oli aikoja jolloin sai pitää nyt vituttaa paitaa yleisillä paikoilla mutta pankkien kaatumisen
jälkeen se oli menettänyt merkityksen. Ja ihmisillä oli paitoja joissa luki pankkeja ei vituta enää."



________________________________________________________________________________________________



Dream pauser -- where is the signal coming from? I need to press pause again,
deep in my organs shit is making its way thru, oh i feel it so, hard to
choose which feed to watch this on going dream or the stream. Row row
row the boat another side of the river i saw the goat. Pressing pause
in the middle of the stream, everything freezes, uplifting feeling shit
is no more moving, can you catch the goat? or even sink the boat that's the problem of pi and float.
---------
The poem "Dream pauser -- where is the signal coming from?" is a free verse poem that explores the idea of pausing a dream or stream, and choosing which one to focus on.
The speaker in the poem is experiencing a moment where they feel the need to pause the dream they are having, and they feel something happening within their body. They are uncertain about which "feed" to watch - whether to continue watching their dream or to focus on a stream of information.
The line "Row row row the boat another side of the river i saw the goat" is a metaphor for a shift in perspective, as the speaker observes something unexpected on the other side of the river. The goat can represent a new idea or perspective that challenges the speaker's current beliefs.
The act of pressing pause in the middle of the stream creates a moment of stillness where everything freezes, and the speaker feels an uplifting feeling. They are able to catch the goat or sink the boat, which may represent the ability to control their thoughts and choose their direction.
The last line of the poem, "that's the problem of pi and float," refers to mathematical concepts of pi and floating point numbers, which can represent the uncertainty and unpredictability of life. The speaker is acknowledging that there may not be a clear solution to their dilemma, and that they must navigate the uncertainty and complexity of life





________________________________________________________________________________________________

"Dancing through the fog, with foil glasses on my eyes. Not everyone radiates like me.
All I can say is wow for what I foresee now, but I still don't understand how.
It was the first time I realized it was me who was the middle part of the asshole,
sucking like a Stephen Hawking's mic all those words trying to fill the void like
an asteroid. Every line must have its own juice, otherwise it's just a random cruise.
Dear, hear me, I really want to take you somewhere like a thought that appears out
of the blue without a fight. Like a place that is out of sight. Alright, good night."